Hello there!

Maalasin. Oon iha tyytyväinen :) oon jo esitelly sitä facebookissa ja saanu reilut 40 tykkäystä mut haluun esitellä sitä täälläki xP

 

Ja sitten innoistuin käyttää näitä tusseja. Piirsin mm. kiiltäväpintasiin lehtiin ja vanhojen muovipalojen päälle.

Joo mulla oli tosiaan aika hauskaa.

Btw, tein uuden blogin johon latailen myös piirrustuksia mut myös kuvailuja jne. Eli sieltäki voi bongailla mun päähänpistoksia.

 http://unstoppable-soul.blogspot.fi/

Kuvioita + Kaiuttimet

Oon alkanu kaivaa tätä blogii haudastaan pois ja pyyhkiny vähä pölyjä ja muita likoja. Toisin sanoen oon ollu aktiivisempi tän blogin kannalta.

Mulla on ollu hauska päivä, koska sain koulussa tehdyt kaiuttimet valmiiks ja kokeilin vähän uudenlaista tyyliä, joka on ihan kaunista. Ekaa kertaa piirtelen semmosia, joten ei kannata odottaa mitään Mastermindpaintingextreme-juttuja. Ja ettette hämmenny liikaa mikä tää "semmosia" on, niin siirrytään kuviin.

(Toi päivämäärä on kirjotettu vasemmal kädel ^.^')

 Ja tässä kuva viel siit kaiuttimest jonka tein. Porasin noi reiät vähä vinoo ja toi mun S ja silmät ei oo keskel ja siin on muitaki puutteita mutta muuten toimii tosi hyvin. En tykkää tosta läpinäkyvästä muovista, mut muut kivat värit oli loppu nii piti tyytyä tähän.

Ja lopuks tämmöne kahes minuutis tehty piirros joka ei liity noihi muihi mitenkää 8)

Aattelin taas näyttää viimeisimpiä teoksia. Suurin osa vaan semmosia lyijykynätuherruksia, mutta tussillakin piirrettyjä löytyy.

Otin kuvat kameralla enkä oikein keskittynyt, joten laatu on mitä on.

 Tää ei oo ihan mun makuun.

 Tää tykkää näköjää olla näin päin...

 Tää oli viime vuoden loppupuolella mut päätin laittaa kuitenkin.

 

"Write me a song"

 Tää on jätetty vähän keskeneräseks, mutta en tiennyt miten jatkaa. Tästä tulee mieleen jostain syystä vähän Naruto.

 Tää on iha ok, mut joku ei vaan loksahtanut paikoilleen, en vaan tiiä mikä. Yleensä nään virheet vasta myöhemmin.

 Kaverini silmä :)

Heh ...

 

"Did you say zombies can't be pretty ?"

The End of the world

Tuli huomattua että tää blogi on vähä jääny sivuun. En ees muista minkälainen mielikuvitus mulla sillon aikoinaan oli, mikä tarkottaa etten muista mitään potpotmaailmastakaan.

Mutta päätin näyttää vähän teoksia mitä oon viimeaikoina väsänny. 

Vesivärikyniä on tullu käytettyy paljon kun sain joululahjaksi.

 Music

 Christmas cat

(Taittakaa niskanne).

 Undead Doll/ Scary Doll

 Fire Elemental/ Inferno Elemental

 Yks niistä tuhansista tuherruksista. Tää tosin onnistu ihan hyvin. Ja tuherruksilla meinaan sitä ku en käytä kumia enkä panosta.

 The girl and the pumpkin man

 Kurpitsa

Kur-pitsa

 Omena

(Tää onnistu mun mielestä aika hyvin).

Ja lopuksi vielä korteillani tehty

"Like"

Aika sekava mutta ei sillä väliä.

Piirroksia

Terve! Tässä hieman piirrustuksia joita piirtelin tänään. Toivottavasti pidätte. (En aio tehdä leirikoulun toista osaa, koska en jaksa. Anteeksi kovasti tämä laiskuus-motiivini).




Tässä ensimmäinen. Peitin toisen silmän hiuksilla, koska niistä olisi tullut epäsymmetrisiä. Pitää hieman harjoitella ...



Tässä toinen. Kädet menivät pilalle, ja jalat näyttävät oudoilta. Olen tyytyväinen varjostuksiin, koska olen niissä aika huono.





Ja vielä viimeinen. (En osannut kääntää kuvaa, sori!) Hyvää joulukuun alkua! ^_____^

Yksinäinen pizza

Olipakerran eräs olematon henkilö joka muovaili pizzoja. Pian taikina loppui ja yhdestä pizzasta tuli todella pieni. Hän laittoi tomaattikastiketta ja muita aineksia pizzojen päälle. Pieneen pizzaan hän laittoi kinkkua ja juustoa.
Kun kaikki oli valmiita, olematon laittoi pizzat unelmien saunaan (eli uuniin). Kun tuoksuvat pizzat olivat valmiita, olematon antoi pusun kaikille pizzoille ja laittoi ne ulos pihalle tutkimaan ihmeellistä maailmaa.
Isot pizzat menivät jonnekkin lymyilemään ja pieni pizza meni pot-kokkikouluun. Matka kesti pitkään, koska pizzalla oli pienet jalat. Kun hän vihdoin pääsi perille, häntä ei edes nähty pienen koon vuoksi.
Kaikki oppilaat ryntäsivät luokkaan. Opettaja joka oli parsakaali, opetti miten selviytyä maailmassa pilaantumatta. Sitten oli välitunti. Pieni pizza yritti ystävystä muitten ruokien kanssa, mutta se ei onnistunut pienen koon vuoksi.
Seuraavalla tunnilla parsakaali opetti miten selviytyä maailmassa ilman että sinut syödään. Opettaja jakoi Selviä maailmasta-tehtäväkirjan, ja piti alkaa tehdä tehtäviä.
Seuraava tunti oli vapaa-tunti, ja joku sai päättää mitä tehdään. Täytekakku ehdotti, että voitaisiin puhua toiveammateista, ja niinpä kaikki vuoron perään kertoivat toiveammattinsa ja perusteli sen.
Pikku pizza melkein unohdettiin pienen koonsa takia. Hän piipitti: "Entä minä?" Parsakaali kääntyi ja sanoi: "Ai niin! No kerrohan mikä sinun toiveammattisi on?"
Pikku pizza sanoi iloisena:
"Minusta tulee isona lentokonematkustaja, koska silloin tuntuu olevan niin pitkä, että muut alhaalla ovat pieniä <3"
Hetken hiljaisuus .... Ja sitten kaikki purskahtaa nauruun. Noh, lentokonematkustaja ei ole ammatti.
Seuraavana päivänä Pikku pizza osti sarjakuvalehden, jossa oli hänen elämänkertansa. Pizza hämmästeli sitä hetken aikaa, kunnes hänen ympärilleen tuli joukko faneja jotka halusivat pikkupizzalta nimikirjoituksen.

Idean sain:
Kun tein minipizzan. (Kuva heilahti ja otin sen kännykällä joten laatu ei ole hyvä).



Ja siitä kun koulussa taululle piti kirjoittaa kaikki mahdolliset sarjakuvat. (Jotkut olivat kyllä ihan outoja joita en tiennyt olevan sarjakuvia.)

Leirikoulu potpotmaailmassa osa 1

Kuudesluokkalaiset koululaiset menevät leirikouluun arkielämässä kuin potelämässäkin. Kuudesluokkalainen nimeltä Siima joka on Kotpotinkoulussa tulee kertomaan kokemuksensa leirikoulussa:

Luokassamme on 30 oppilasta, 15 poikaa ja 15 tyttöä. Menimme junalla aamuvarhain paikkaan nimeltä Jee-po'. Junamatka kesti 2 tuntia. Olin pakannut mukaan aurinkolasit, uimapuvun, verkkareita, shortsit, kumisaappaat, kännykän, villapaitoja, muutaman T-paidan ja muuta sellaista jota tarvitsisimme leirillä.
Kudoin venyvästä muovista kumin, koska kaverini Rubiine tarvitsi pyyhekumia kumittaaksen piirroksen jonka oli piirtänyt.
Pojat mussuttivat salaa karkkia kunnes professori Nestemäinen tuli. Hän on meidän opettaja.
Kun pääsimme vihdoin Jee-po'kselle, vastaanottaja tuli ja esitteli meille paikkoja. Minä, Rubiine, Safary ja Kira saimme huoneen 15. Rubiine, joka oli taitava piirtämään, piirsi leirin.
Sen jälkeen prof. Nestemäinen pyysi kaikki ulos kuuntelemaan ohjeita. Ensin menisimme tutkimaan lintuja ja muita eläimiä, ja sitten menisimme tynnyriin uimaan. (Saat kohta tietää mikä se on).
Hajaannuimme pareittain eri paikkoihin. Minä ja Safary menimme metsäsätä pellolle ja tarkkailimme ympärillemme. Olimme ihan hiljaa, ja sitten alkoi näkyä: joukko Sateenkaarilinuja meni ohitsemme. Niitten laulu kuulosti herkältä ja kauniilta. Otin muutaman kuvan kunnes Kirahvikaulojakin ilmestyi pellolle. En ollut ikinä ennen nähnyt niitä, joten otin paljon kuvia niistä.
Sitten menimme takaisin kokoontumispaikalle. Professori Nestemäinen kysyi mitä olimme nähneet ja miltä ne kuulostivat.
Vastaanottaja tuli vastaan ja vei meidät ruokailusalille. Ruokana oli Spartan spagettia. Ne olivat kovia mutta todella hyviä kastikkeen kanssa. Tytöt juttelivat keksenään mitä olivat nähneet linturetkellä. Katsoin poikien pöytiin. Macho-Haba hotki spagettia, Shareasharkilla meni vettä väärään kurkkuun ja Chili H. nauroi Akiopin vitsille. Nestemäinen puhui kokille jotain.
Ja vihdoin, päivän päätteeksi: Tynnyrit! Vaihdoimme vaatteet ja menimme huoneeseen jossa suihkut ja tynnyrit olivat. Siellä tuoksui ihanalle! Tynnyreitä oli paljon.
Niitä on eri kokoisia; pieniä ja kapeita, pitkiä ja leveitä ja niin edelleen. Leveissä tynnyreissä pystyi olla 5 samaan aikaan ja pieniin mahtui vain yksi eikä siinä voinut uida, mutta siinä oli poreita että voisi rentoutua. Poretynnyreissä oli veden lisäksi hieman öljyä, joka teki ihosta kauniin, vihreää teetä (en tidä miksi, kai siksi että vedestä tuli vihreää?) ja ruusun terälehtiä jotta iho tuoksuisi. Tytöt oleskelivat enemmän poretynnyreissä ja pojat uiskentelivät enimmäkseen leveissä. Jotkut pojat kyllä menivät poretynnyriin, koska siinä oli pieni pöytä jossa pystyi pitää juomia. Join Kiran tekemää cocktailia ja söin muutaman irtokarkin joita olin ottanut mukaan. Kello kahdeksan piti lähteä ja mennä omiin huoneisiin rauhoittumaan. Latasin kameran kuvat koneelle, mutta saatte nähdä ne vasta ensi kerralla!

Siinä oli Siiman ensimmäinen leiripäivä. Ensi kerralla saamme tietää lisää!